Herrain hubailua - ratsastusharrastus

Löyhällä aasinsillalla pääseekin tuosta aiemmasta blogistani itse asiaan. Hevosharrastuksen, tai pikemminkin kilpailemisen, kuluihin sekä tulevaisuuteen. SRL:n syyskokouksen asialistalla on jälleen kerran kulujen nostaminen. 100% korotus ns. KIPA-maksuun sekä lupamaksujen korotukset tuntuvat jälleen kerran uskomattomalta hölmöilyltä. Pelisilmä ja todellisuudentaju tuntuu olevan kateissa, vai halutaanko se kuoppa ihan väkisin kaivaa niin syväksi että sinne hypätessä ei benji-köysikään riitä.. ketä sinne ensimmäisenä lopulta heitetään?

Sori nyt mennään vähän kauas hetkeksi, mutta tässä välissä tätä ex-tempore kirjoittelua tuli mielikuva 2001 Lahden doping-skandaalista ja herroista vakuuttelemasta jotta ”mitään ei ole otettu tai tehty”, ihan on ”harrastelijoiden puuhastelua”. Ihmettelin että mistä tuo kummallinen mielikuva tuli.. kunnes tajusin tuon viimeisen lainauksen tarkoituksen. Mikään vanha kliseinen sanonta ei mielestäni kuvaisi paremmin tällä hetkellä meidän lajiliiton toimintaa. Suomessa ratsastusurheilu ja harrastus nyt vaan edelleen mielletään näpertelyksi eikä sitä edelleenkään oteta tosissaan. Saati urheiluna. Tästä aiheesta ajattelin muuten kirjoittaa seuraavaksi.. ;) Elitistiharrastuksen leima on valtava ja raskas taakka kannettavaksi. Kun pankkitilillä on riittävästi rahaa, ei niitä muutamia saturaisia ja nousevia kustannuksia ehdi murehtia. Tavallisella ihmisellä se on eri asia. Inhoan käyttää tuollaista ilmaisua, ”tavallinen ihminen”. Pyh, kaikki olemme samanveroisia ja arvoisia. Tässä yhteydessä tuo kuvastaa karulla tapaa kuitenkin todellisuutta. Halutaanko jatkossakin tukea pienen joukon harrastelua vai kehittää timantinkovia ratsukoita, laadukkaita kilpailuita ja kilpailupaikkoja? Halutaanko pitää yllä rikkaiden lajin imagoa, jossa unohdetaan tavalliset ihmiset?

Minulla on oikeasti näkökulmaan kilpailujärjestämisen kulurakenteeseen. Isoissa ja näyttävissä kilpailuissa on tietysti kovat kulut jotka myös pitää saada katettua. Näiltä osin osa lähtömaksuista jne on perusteltuja. Toki niitä pitäisi saada alaspäin monissa paikoissa ja turhasta rahastuksesta päästävä eroon. Turhaa rahastusta on nähtävissä entistä enemmän. Viime vuonna ihan jo aluekilpailuiden maksut meidän alueella nousivat kahta paikkaa lukuun ottamatta. Kiitos Somero ja Melkkilä. ;) Salossakin kisamaksut nousivat aluekisoissa hieman, olin tätä vastaan koska mielestäni se vanha olisi ihan riittävä maksu. Viittaan nyt ensimmäiseen lauseeseeni, jo senkin takia uskallan sanoa ihan omalla nimellä ääneen seuraavat pari lausetta. Tai tapohini kuuluu kyllä muutoinkin ilmaista ihan itse ja rehellisesti mielipiteeni. Toivon sitä myös muilta, asiat asioina. :) Osassa aluekilpailuistakin maksut ovat jo viime vuosina olleet suorastaan hämmästyttäviä. Niin. Tässä vaiheessa valveutuneet ihmiset tietävät mistä puhun, eli tähän ei tarvitsisi listata pahimpia jotka ovat tässä järjestyksessä: Ypäjän hevosopisto, BCM ja TEHO. Nyt kuitenkin puhutaan muista maksuista, ei vatvota enempää noita lähtömaksuja ja kisajärjestämisen kuluja. Jos nämä perusmaksut jotka ovat pakollisia kaikille ja menevät suoraan SRL:n pohjattomaan kassaan, nousevat koko ajan on suunta täysin väärä. Millaisen signaalin SRL antaa näillä ehdotuksilla jäsenilleen? Signaali on selkeä ja ylimielinen: SRL on jämähtänyt linnake joka tekee ja  suhmuroi mielensä mukaan. Toivottavasti tänä vuonna syyskokouksessa tulee kunnon keskustelua ja kyseenalaistamista. Ja lopulta sitä muutosta. Jos ei tule täytynee tosiaan alkaa toimiin, vai?

Tällä suuntauksella seura- ja harjoituskilpailuiden järjestäminen tulee huomattavasti kannattavammaksi seuroille – osallistujamäärät nousevat ja kilpailijat ovat tyytyväisiä.  Jospa muutamat isot kilpailujärjestäjät laittaisivat laadukkaan seurakilpailukiertueen edullisine lähtömaksuineen ja mukavine kisoineen pystyyn. ;) Aluetasollakin tätä pystytään vielä tekemään… nyt heräsi oikeasti mielenkiinto tähän ajatukseen. Salossahan oli pari vuotta sitten "Salo Country Carnival", kolmen päivän seura- ja aluekisat jotka toteutettiin vähän näyttävämmin.. hypättiin muistaakseni 130cm AM5 ainakin. Niistä saatu palaute oli huikeaa ja tämän tapaisia tarvittaisiin lisää.

Peli on avattu ja jäänkin mielenkiinnolla katsomaan mitä tapahtuu.

P.S Lue alhaalla oleva noin puolitoista vuotta vanha kirjoitus. Mikä on muuttunut? VASTAUS: ei mikään. Yhtälailla copy-paste ja uusi päivämäärä. Ajatonta! ;D

Hevosen tarkoitus?

Fakta: hevosurheilu- ja harrastus on jumalattoman kallista Suomessa. Hevosen ylläpito 300-600€/kk tai enemmän, lisäksi valmennukset, ell-kulut, kengitykset, rehut ja muu eläimen hyvinvointi. Todelliset kustannukset 500-1000€kk. Ei hemmetti, ei järkeä, tiedetään. Mutta joku henkireikä ja harrastus ihmisellä tulee ja saa (pitää) mielestäni olla. Ei ole parempaa terapiakaveria, ystävää, kuin hevonen. Unohtamatta tallilla hääriviä ihmisiä. Huonon ja synkän päivän päätteeksi ensin kotiin iloisten koirien luo, sieltä tallille katsomaan (aina ei niin iloista mutta ah niin rakasta) tamma. Ei voi olla enää murheita tai huonoa mieltä. Ainakaan jos elämä menee Strömssöläisittäin. ;) Toki huoli ja murhe kuuluu hevosten kanssa harrastamiseen, mutta pointtini on varmaan selvä kaikille asianosaisille ainakin.

Kun puhutaan noista kuluista aina tallilla voidaan vitsailla että mitä järkeä tässä on, miettikkää mitä tällä rahalla voisi tehdä. 

Niin, mitä sillä lopulta voisi tehdä? 

Tai mitä itse tekisit kun tulet kotiin työpäivän jälkeen? 

Kuka pystyisi jäämään sohvalle odottamaan että tulee ilta ja että ”pääsee” nukkumaan. Odottamaan sitä seuraavaa aamuherätystä. Olisiko elämällä tarkoitusta. Joo, onko sitä nytkään, mutta the big picture – olen aina peeaa enkä siitä rahasta varmasti tulisi sen onnellisemmaksi. Itse ainakin olen onnellinen nyt, tässä, tämän kanssa mitä mulla nyt on.

Voisi sen rahan kai huonomminkin käyttää?

Jengi!

Tähän väliin hieman tästä meidän porukasta kuvia. Koiria ja hevosia on sen verran, etten tässä ala kaikkia esittelemään.. ;) Kyllä ne tutuiksi tulevat vielä myöhemmin. Ainakin muutamat niistä.

Tässä kohdalla tehdään poikkeus ja esitellään. Kuvassa tammani Uliosa E tunnettu myöhemmin Ulina... tai joskus jopa Ulpuna. Eittämättä mun elämäni hevonen. Iso sydän, vahva mieli, uskomaton ja luotettava kaveri. Luottoystävä.

Turkulainen asiakaspalvelu

Ei voi kuin ihmetellä ja hämmästellä tuota turkulaisten bisnesnenää. Se on jääkiekon ja Turkuhallin osalta aina yhtä pettämätön: pysyvästi vammautunut ja tukossa!

Turkuhalliin saapuu tuvan täydeltä porukkaa, hallissa on Suomen parhaat faciliteetit ja palvelumahdollisuudet (oikeastaan ihan surkuhupaisan hyvät mahdollisuudet haaskattavaksi muihin halleihin verrattuna), mutta niitä ei hyödynnetä. Okei, TPS:n kotipeleissä hallissa on keskimäärin hiljaisempaa kuin pian sujettavissa salolaisissa vanhainkodeissa ja palvelut riittävät - jonoja ei juurikaan synny. Ongelma tulee heti kun hallissa on yli 7000 henkilöä, kuten tänäkin vuonna on jopa muutamassa TPS:n pelissä ollut. Nämä suurehkot yleisömäärät ovat varsin hyvin ennakkoon tiedossa, mutta siltikään läheskään kaikkia myyntipisteitä ei pidetä auki!? Ihmeellistä haaskaamista! Sama tuttu kaava toistui eilen Venäjä-Suomi pelissä hallin ollessa tupaten täynnä. Myyntipisteitä kiinni huomattava määrä, kilometrien jonot --> monet eivät edes viitsineet jonottaa mitään.. jos jonotit, meni erästä 5-10min hukkaan. Jep, hienoa. En pysty käsittämään tällaista toimintaa ja ajatusmaailmaa. Eikö ole itsestäänselvää että kaikki luukut ovat auki sekä muita extrapisteitä käytössä (tilaa on kiertäville tai muille tilapäisille jutuille).

Onko Turussa kuitenkin mahat niin täynnä hunajaa, että ylimääräinen raha ei kelpaa? Vai ollaanko sitä vaan omaan mahtavuuteensa niin ihastuneita, ettei enää edes jakseta yrittää. Hyi!

Mutta mutta, tulihan sieltä sentään se ansaittu voitto!

P.S / FYI J.Tuuna /SSS
Nummelin on edelleen kuningas omassa duunissaan. Paino sanalla edelleen.. onhan se kieltämättä sääli ettei kuluneen 17 vuoden aikana kukaan suomalainen ole yltänyt samaan. Tai edes lähelle.

Blogi!

Blogi. Kauan aikaa ajatuksen tasolla ollut suunnitelma lähti vihdoin eteenpäin. Ehkä tuo osaltaan kuvastaa minua ihan hyvin. Paljon ideoita ja ajatuksia, joskus toteutus kestää. Toisinaan en malta odottaa hetkeäkään ja tartun toimeen ennen kuin ajatus on valmis. Tai toisaalta nyt blogi ei ole enää niin trendikäs kuin se oli pari vuotta sitten, silloin se olisi voinut mennä jo keulimisen puolelle. Nyt olen tavis. Oli miten oli, tästä pikkuhiljaa virittelen blogeja.. omaan epämääräiseen tahtiini. Yhtä epämääräistä lienee blogiaiheet; hevoset ja ratsastus, urheilu (lähinnä lätkä), yhteiskunta ja muut yleiset aiheet. Osa tulee olemaan turhanpäiväistä, kuten niin moni tässä maailmassa. Tietyssä mielessä tykkään turhanpäiväisyydestä, eli ei aina niin vakavaa! ;) Joskus haluan herättää keskustelua ja kuulla ihmisten mielipiteitä. Mutta muistetaan, että mielipide-eroja saa sekä pitää olla. Se on hienoa ja vie asioita eteenpäin tässä maailmassa. Huomenna alkaa blogi toden teolla, sillä työn ja ajatuksen alla kolme laajempaa tekstiä (pikkusälää tulee varmaan sekaan ennen näitä) koskien nyky-yhteiskuntaa, yritystoimintaa sekä hevosurheilua.

Ai niin, kuva ja videomateriaalia luonnollisesti luvassa!

Ai niin, ai niin, lisäilen vanhempia tekstejä myös silloin tällöin. Alla pari esimerkkiä siitä mitä on luvassa.

Kuullaan, keskustellaan.

Hevosurheilua(ko) Suomessa? (huom: vanha teksti, julkaistu 23.6.2011)

Ratsastusta ei mielletä Suomessa huippu-urheiluksi, ei edes urheiluksi. Tämä on jotenkin nurinkurista. On oikeastaan hämmästyttävän omituista miten tietyt marginaalilajit saavat valtakunnan mediassa huomattavasti enemmän huomiota kuin ratsastus. Toisaalta on ymmärrettävää että viiden osakilpailun pääkilpailusarja ei ole omiaan luomaan huumaavaa kilpaurheilutunnelmaa.  Aloitin itse tämän jalon lajin harrastamisen reilut kuusi vuotta sitten, ennen tätä kuuluin tähän hevosurheilua ihmettelevään, täysin sen huomiotta jättävään, porukkaan. Olin lätkäjätkä (toki olen vieläkin). Mutta jo ensikosketuksen jälkeen aistin hevosissa, hevosurheilussa, jotain aivan ainutlaatuista taikaa. Tämä muutostyö vie aikaa, ja vaatii paljon töitä sekä tuoreita ideoita. Mietitään tätä myöhemmin, nyt pinnalla on toinen asia joka tosin osittain liittyy myös tähän.

Tällä hetkellä mielessäni sattuneesta syystä on isojen kansallisten kilpailujen järjestäminen Suomessa. Näiden kohdalla SRL on kuin moskiitto, imee viimeisetkin veret seuroilta. Paikalliset kilpailujärjestäjät vuotavat verta, hikeä ja kyyneliä (kirjaimellisesti). Paikalliset kilpailujärjestäjät kantavat taloudellisen vastuun. Liitto määrää. Tämä ei yksinkertaisesti voi jatkua näin – jos tulee vaatimuksia, pitää tulla myös kunnolla tukea. Pari pikkutelttaa ja muutaman sadan euron tuki ei riitä. Kilpailujärjestäjän (poislukien yritykset) tulee saada liitolta koko kiertuepaketti pystytettynä ja purettuna. Tähän pitää kuulua mm. jabat (nyt törkeän hintaisia), kuivikkeet, tv-ryhmän tarpeet, kentällä tarvittavat Gatorit tai vastaavat sekä kuhunkin kilpailuun tarvittava telttakalusto. Lisäksi järjestäjien tulee saada osa valtakunnallisista sponsorituista (näistä osa on suoraan pois paikallisilta järjestäjiltä). Näillä toimilla kilpailujärjestäminen saadaan houkuttelevaksi ja haluttavaksi. Tällöin kilpailujärjestäjillä jäisi resursseja keskittyä kilpailutapahtumien kehittämiseen, mainontaan ja brändin vahvistamiseen. Uskon että osakilpailuiden määrää voisi varmasti jopa kasvattaa; saataisiin samalla urheilullisesti hieman uskottavampi kiertue.

Olen miettinyt viime aikoina myös erillisen kilpailusarjan perustamista yhteistyössä eri kilpailujärjestäjien välillä. Tällainen ”Timanttiliiga” tai vastaava voisi olla jopa todella hyvä ja haluttu. Yleinen ilmapiiri kun tällä hetkellä puoltaisi itsenäistä liitosta riippumatonta kilpailujärjestämistä. Tähän liigaan pari yhteistä isoa pääsponsoria joiden tuotot jaetaan suoraan järjestäjien kesken. Loput yhteistyökumppanit voivat olla paikallisia jo nyt ratsastusta tukevia yrityksiä. Kiertuetta voisi laajentaa kysynnästä ja järjestäjien halukkuudesta riippuen – voisi olla esim. kahden ja kolmen tähden kilpailuita jotka ovat samaa kokonaissarjaa, mutta pisteytetty eri arvoisesti.

Niin tai näin, muutosta pitää tapahtua. On päivänselvää että lähtö- ja muiden maksujen suuruutta pitää saada laskettua ja palkintorahoja hieman korotettua. Järjestäjien puolesta se olisi mahdollista mm. yllämainittujen toimien ansiosta. Liitossa pyörivät miljoonat pitää saada kohdistettua paremmin. Itse asiassa liiton tähtikiertueessa voisi olla yksi palkattu henkilö joka vastaa sekä koordinoi. Vaikka seuroissa ja kilpailujärjestäjissä on rautaisia ammattilaisia olisi kaikkien etu että Suomessa olisi aidosti edes yksi henkilö joka tuntee paikallistason resurssit, kilpailupaikat, ongelmat, heikkoudet ja vahvuudet. Tämä ”kilpailupäällikkö” työskentelisi siis jokaisen isoja kilpailuita järjestävän organisaation kanssa. Aikaa jäisi varmasti myös sponsoriyhteyksien hoitamiseen ja kilpailuiden yleisen ilmeen (niin yleisölle kuin medialle) kehittämiseen.

Ai niin. Onko maagista markkinataitoa ratkaista GP-pääluokan voitto ennen nuorten GP:tä? Eikö olisi luontevaa että nuorten GP:n kisataan ennen pääluokkaa. Niin ja se ”auto”-luokka. Miten on mahdollista että kilpailusarja on menossa eikä sponsoria ole olemassa? Pistetäänkö auto lopulta liiton piikkiin?

Näistä aiheista voisin kirjoittaa vaikka romaanin pituisesti, puhua päiväkausia, miettiä ja pohtia. Tämä on pieni avaus joka tulee saamaan jatkoa jossain muodossa vielä myöhemmin. Toivottavasti saadaan aikaiseksi hedelmällistä, ehkä jopa kuplivaa näin juhannuksen alla, keskustelua!

Muistattehan, että tämä on minun henkilökohtainen mielipide.

Turun Pahin Sairaus (huom: arkistokirjoitus, julkaistu 20.11.2010)

Olen seurannut ja kannattanut Turun ylpeyttä, Turun Palloseuraa pikkupojasta asti. Tunteet ja siteet seuraa kohtaan ovat erottamattomat. Siksi jo viime kesänä alkanut tuskastumiseni seuran toimiin tuli siihen pisteeseen, etten enää voi olla vain hiljaa. Ettei enää riitä että lähipiirini tietää mielipiteeni ja ajatukseni. Uuden päävalmentajan julkistaminen meni niin ikävän ”Turun-taudin” piikkiin. Rakas Turku ja TPS kaipaisi hieman raippaa ja vanhojen kaverisuhteiden unohtamista. Patonkimaan kiekkosarja ei tunnetusti ole niitä kaikkein timanttisimpia. Siitä ei sen enempää, kaikki tietävät miten asiat ovat tämän kauden aikana edenneet. Jos joskus niin nyt vaaditaan tekoja. Ennen kaikkea vahvoja päätöksiä. Ei päätöksiä, joissa kokematon ja karismaton kakkosvalmentaja nimitetään vastuuseen. En edes halua puhua apuvalmentajista, niin syvälle en jaksa mennä. Ilman rohkeita päätöksiä voidaan luisua tilanteeseen johon kukaan TPS-ystävä ei halua. Tilanteeseen josta voi vain nähdä painajaisunia.

Olen ollut vahvasti Juhani Tammista vastaan tietyissä asioissa. Tosiasiassa Tammisen meriitit ja näytöt valmentajana Suomessa ovat vähintäänkin kyseenalaiset. Muutamat ”palavat seuran rauniot” jälkeensä jättänyt Tamminen on kiistelty persoona. Tällaiseen tilanteeseen, jossa TPS on tällä hetkellä, hän on juuri oikea mies. Tammisen intensiteetti, sitoutuminen ja projektiluontoisen tilanteen hoitotaidot ovat vertaansa vailla. Muutama muukin turkulainen herra valmentajaspekulaatioissa pyörii, mutta riittääkö näiden herrojen nöyryys ja into lopulta tässä tilanteessa? Toivottavasti TPS johdolla on selkärankaa ottaa vastuuta ja pöllyttää organisaatiota – ylhäältä asti. Tilanteessa on myös pelaajien ”ammattiylpeys” melkoisella koetuksella. Onko sitä olemassa? Näillä näytöillä ei montaa liigapeluria nykyjoukkueessa ole.

Uuden toimitusjohtajan nimeämisen jälkeen olin toiveikas ja innostunut. Puikkoihin vaikutti tulleen fiksu, tarkka ja osaava mies. Tälle miehelle tarjottiin kaikki kuin kultalautaselta. Mestaruus ja mestaruuden tuoma suosio sekä huomio. Voiko tuossa asemassa, uutena johtajana oleva mies, muusta haaveilla? Koko Turun seutukunta sykki ja eli mestaruuden mukana. Silti tavoitteet täksi kaudeksi olivat lähinnä karsintapaikan välttäminen. Tuntuu ihmeelliseltä, miten myynnin ammattilaisena pidetyt henkilöt toimivat näin. Mestaruutta ei hyödynnetty myynnin, imagon tai markkinoinnin kannalta lainkaan. Päinvastoin. Samanlaista näivettämisen ja tukahduttamisen taktiikkaa harrastaa muuan toinenkin turkulaiskiekkojoukkueen johto. Talouden tasapainottaminen ja vanhojen velkojen hoitaminen ovat prioriteetteja, se on selvä. Silti itse tuotetta ja oheismarkkinointia on kehitettävä, organisaatiota sekä joukkuetta vahvistettava määrätietoisesti. Milloin muulloin se olisi ollut helpompaa kuin kevään huumassa?

Toivon sydämestäni että moitteet johtoa, valmentajistoa sekä pelaajistoa kohtaan osoittautuisivat aiheettomiksi. Nyt näin ei vain ole. En nauti tästä tilanteesta tai mielipiteistäni yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan. En ole masokistiluonteinen, en. Mieluummin seuraan taistelevaa joukkuetta ja organisaatiota. Urheilussa on aina vain yksi voittaja, mutta tapa jolla tämä farssi etenee on käsittämätöntä. Toivon kaikille TPS-kannattajille hyvää, tai ainakin parempaa, kevättä ja liigakarsintojen välttämistä. Ensi vuodesta ei uskalla vielä puhua ennen runkosarjan viimeisiä kierroksia, ennen liigakarsintoja.


Tuukka Kahila
Kiekkoaktiivi