Hevosurheilua(ko) Suomessa? (huom: vanha teksti, julkaistu 23.6.2011)

Ratsastusta ei mielletä Suomessa huippu-urheiluksi, ei edes urheiluksi. Tämä on jotenkin nurinkurista. On oikeastaan hämmästyttävän omituista miten tietyt marginaalilajit saavat valtakunnan mediassa huomattavasti enemmän huomiota kuin ratsastus. Toisaalta on ymmärrettävää että viiden osakilpailun pääkilpailusarja ei ole omiaan luomaan huumaavaa kilpaurheilutunnelmaa.  Aloitin itse tämän jalon lajin harrastamisen reilut kuusi vuotta sitten, ennen tätä kuuluin tähän hevosurheilua ihmettelevään, täysin sen huomiotta jättävään, porukkaan. Olin lätkäjätkä (toki olen vieläkin). Mutta jo ensikosketuksen jälkeen aistin hevosissa, hevosurheilussa, jotain aivan ainutlaatuista taikaa. Tämä muutostyö vie aikaa, ja vaatii paljon töitä sekä tuoreita ideoita. Mietitään tätä myöhemmin, nyt pinnalla on toinen asia joka tosin osittain liittyy myös tähän.

Tällä hetkellä mielessäni sattuneesta syystä on isojen kansallisten kilpailujen järjestäminen Suomessa. Näiden kohdalla SRL on kuin moskiitto, imee viimeisetkin veret seuroilta. Paikalliset kilpailujärjestäjät vuotavat verta, hikeä ja kyyneliä (kirjaimellisesti). Paikalliset kilpailujärjestäjät kantavat taloudellisen vastuun. Liitto määrää. Tämä ei yksinkertaisesti voi jatkua näin – jos tulee vaatimuksia, pitää tulla myös kunnolla tukea. Pari pikkutelttaa ja muutaman sadan euron tuki ei riitä. Kilpailujärjestäjän (poislukien yritykset) tulee saada liitolta koko kiertuepaketti pystytettynä ja purettuna. Tähän pitää kuulua mm. jabat (nyt törkeän hintaisia), kuivikkeet, tv-ryhmän tarpeet, kentällä tarvittavat Gatorit tai vastaavat sekä kuhunkin kilpailuun tarvittava telttakalusto. Lisäksi järjestäjien tulee saada osa valtakunnallisista sponsorituista (näistä osa on suoraan pois paikallisilta järjestäjiltä). Näillä toimilla kilpailujärjestäminen saadaan houkuttelevaksi ja haluttavaksi. Tällöin kilpailujärjestäjillä jäisi resursseja keskittyä kilpailutapahtumien kehittämiseen, mainontaan ja brändin vahvistamiseen. Uskon että osakilpailuiden määrää voisi varmasti jopa kasvattaa; saataisiin samalla urheilullisesti hieman uskottavampi kiertue.

Olen miettinyt viime aikoina myös erillisen kilpailusarjan perustamista yhteistyössä eri kilpailujärjestäjien välillä. Tällainen ”Timanttiliiga” tai vastaava voisi olla jopa todella hyvä ja haluttu. Yleinen ilmapiiri kun tällä hetkellä puoltaisi itsenäistä liitosta riippumatonta kilpailujärjestämistä. Tähän liigaan pari yhteistä isoa pääsponsoria joiden tuotot jaetaan suoraan järjestäjien kesken. Loput yhteistyökumppanit voivat olla paikallisia jo nyt ratsastusta tukevia yrityksiä. Kiertuetta voisi laajentaa kysynnästä ja järjestäjien halukkuudesta riippuen – voisi olla esim. kahden ja kolmen tähden kilpailuita jotka ovat samaa kokonaissarjaa, mutta pisteytetty eri arvoisesti.

Niin tai näin, muutosta pitää tapahtua. On päivänselvää että lähtö- ja muiden maksujen suuruutta pitää saada laskettua ja palkintorahoja hieman korotettua. Järjestäjien puolesta se olisi mahdollista mm. yllämainittujen toimien ansiosta. Liitossa pyörivät miljoonat pitää saada kohdistettua paremmin. Itse asiassa liiton tähtikiertueessa voisi olla yksi palkattu henkilö joka vastaa sekä koordinoi. Vaikka seuroissa ja kilpailujärjestäjissä on rautaisia ammattilaisia olisi kaikkien etu että Suomessa olisi aidosti edes yksi henkilö joka tuntee paikallistason resurssit, kilpailupaikat, ongelmat, heikkoudet ja vahvuudet. Tämä ”kilpailupäällikkö” työskentelisi siis jokaisen isoja kilpailuita järjestävän organisaation kanssa. Aikaa jäisi varmasti myös sponsoriyhteyksien hoitamiseen ja kilpailuiden yleisen ilmeen (niin yleisölle kuin medialle) kehittämiseen.

Ai niin. Onko maagista markkinataitoa ratkaista GP-pääluokan voitto ennen nuorten GP:tä? Eikö olisi luontevaa että nuorten GP:n kisataan ennen pääluokkaa. Niin ja se ”auto”-luokka. Miten on mahdollista että kilpailusarja on menossa eikä sponsoria ole olemassa? Pistetäänkö auto lopulta liiton piikkiin?

Näistä aiheista voisin kirjoittaa vaikka romaanin pituisesti, puhua päiväkausia, miettiä ja pohtia. Tämä on pieni avaus joka tulee saamaan jatkoa jossain muodossa vielä myöhemmin. Toivottavasti saadaan aikaiseksi hedelmällistä, ehkä jopa kuplivaa näin juhannuksen alla, keskustelua!

Muistattehan, että tämä on minun henkilökohtainen mielipide.