Turun Pahin Sairaus (huom: arkistokirjoitus, julkaistu 20.11.2010)

Olen seurannut ja kannattanut Turun ylpeyttä, Turun Palloseuraa pikkupojasta asti. Tunteet ja siteet seuraa kohtaan ovat erottamattomat. Siksi jo viime kesänä alkanut tuskastumiseni seuran toimiin tuli siihen pisteeseen, etten enää voi olla vain hiljaa. Ettei enää riitä että lähipiirini tietää mielipiteeni ja ajatukseni. Uuden päävalmentajan julkistaminen meni niin ikävän ”Turun-taudin” piikkiin. Rakas Turku ja TPS kaipaisi hieman raippaa ja vanhojen kaverisuhteiden unohtamista. Patonkimaan kiekkosarja ei tunnetusti ole niitä kaikkein timanttisimpia. Siitä ei sen enempää, kaikki tietävät miten asiat ovat tämän kauden aikana edenneet. Jos joskus niin nyt vaaditaan tekoja. Ennen kaikkea vahvoja päätöksiä. Ei päätöksiä, joissa kokematon ja karismaton kakkosvalmentaja nimitetään vastuuseen. En edes halua puhua apuvalmentajista, niin syvälle en jaksa mennä. Ilman rohkeita päätöksiä voidaan luisua tilanteeseen johon kukaan TPS-ystävä ei halua. Tilanteeseen josta voi vain nähdä painajaisunia.

Olen ollut vahvasti Juhani Tammista vastaan tietyissä asioissa. Tosiasiassa Tammisen meriitit ja näytöt valmentajana Suomessa ovat vähintäänkin kyseenalaiset. Muutamat ”palavat seuran rauniot” jälkeensä jättänyt Tamminen on kiistelty persoona. Tällaiseen tilanteeseen, jossa TPS on tällä hetkellä, hän on juuri oikea mies. Tammisen intensiteetti, sitoutuminen ja projektiluontoisen tilanteen hoitotaidot ovat vertaansa vailla. Muutama muukin turkulainen herra valmentajaspekulaatioissa pyörii, mutta riittääkö näiden herrojen nöyryys ja into lopulta tässä tilanteessa? Toivottavasti TPS johdolla on selkärankaa ottaa vastuuta ja pöllyttää organisaatiota – ylhäältä asti. Tilanteessa on myös pelaajien ”ammattiylpeys” melkoisella koetuksella. Onko sitä olemassa? Näillä näytöillä ei montaa liigapeluria nykyjoukkueessa ole.

Uuden toimitusjohtajan nimeämisen jälkeen olin toiveikas ja innostunut. Puikkoihin vaikutti tulleen fiksu, tarkka ja osaava mies. Tälle miehelle tarjottiin kaikki kuin kultalautaselta. Mestaruus ja mestaruuden tuoma suosio sekä huomio. Voiko tuossa asemassa, uutena johtajana oleva mies, muusta haaveilla? Koko Turun seutukunta sykki ja eli mestaruuden mukana. Silti tavoitteet täksi kaudeksi olivat lähinnä karsintapaikan välttäminen. Tuntuu ihmeelliseltä, miten myynnin ammattilaisena pidetyt henkilöt toimivat näin. Mestaruutta ei hyödynnetty myynnin, imagon tai markkinoinnin kannalta lainkaan. Päinvastoin. Samanlaista näivettämisen ja tukahduttamisen taktiikkaa harrastaa muuan toinenkin turkulaiskiekkojoukkueen johto. Talouden tasapainottaminen ja vanhojen velkojen hoitaminen ovat prioriteetteja, se on selvä. Silti itse tuotetta ja oheismarkkinointia on kehitettävä, organisaatiota sekä joukkuetta vahvistettava määrätietoisesti. Milloin muulloin se olisi ollut helpompaa kuin kevään huumassa?

Toivon sydämestäni että moitteet johtoa, valmentajistoa sekä pelaajistoa kohtaan osoittautuisivat aiheettomiksi. Nyt näin ei vain ole. En nauti tästä tilanteesta tai mielipiteistäni yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan. En ole masokistiluonteinen, en. Mieluummin seuraan taistelevaa joukkuetta ja organisaatiota. Urheilussa on aina vain yksi voittaja, mutta tapa jolla tämä farssi etenee on käsittämätöntä. Toivon kaikille TPS-kannattajille hyvää, tai ainakin parempaa, kevättä ja liigakarsintojen välttämistä. Ensi vuodesta ei uskalla vielä puhua ennen runkosarjan viimeisiä kierroksia, ennen liigakarsintoja.


Tuukka Kahila
Kiekkoaktiivi