Eilen pääsin itse parin viikon tauon jälkeen jälleen Anna Kärkkäisen estetreeniin Ulin kanssa. Tammahan on painonsa arvoinen kultaa ja kapasiteettia sekä sydäntä riittää enemmän kuin moni ymmärtääkään, Uli on mahtava ja rakas otus. Harva tietääkään miten hankala syksy meillä on ollut hyppyjen muodossa. Ulilta reväthi elokuun alussa kisoissa rintalihas ja tamma kielsi ulos. Ulospäin liikkeessä ei näkynyt mitään, mutta kyllähän sen tiesi että jotain on pielessä. On ottanut pirusti aikaa saada hyppyrutiinia ja itseluottamusta takaisin. Vaikka minulla joskus tuntuu ulkopuolisten mielestä olevan rajaton itseluottamus ja asenne niin sitä kyllä on nyt testattu. Tamma toimii sileällä paremmin kuin ikinä, mutta hypyt ovat olleet hakemista. Epävarmuutta, uskoisin. Nyt pari kertaa on tuntunut normaalilta - nyt on se usko palannut: hitto vie tästä tulee vielä hyvää! Kun pääsee treenaamaan vain yhdellä hevosella niin toistoja ja onnistumisia tulee auttamatta liian vähän, ottaa aikansa kun pääsee taas vauhtiin.
Kulunut kisakausi sujui näin jälkeinpäin ajatellen kohtalaisesti, ehkä jopa tyydyttävästi. Päästiin taas eteenpäin ja saatiin hyviä 110 ratoja alle sekä rutkasti kokemusta. Tuli sieltä se 120 kokeilukin suoritettua.. sehän meni alkuun hyvin, keskivaiheilla katastrofaalisesti, lopussa loistavasti. Piia Pantsun sanoin tein "Tuukat". Kyllä, sille on jo ilmeisesti oma nimitys muodostunut tässä kun Piian kanssa ollaa treenattu. Sen verran täytyy sanoa että "Tuukat" on vähentyneet viime aikoina, mistä lie johtuu. :)
Tuleva kisakausi tulee olemaan mielenkiintoinen. Meille on tulossa helmikuun alussa kauan odotettu perheenlisäys, poikavauva. Haasteita luvassa, toivotaan että kaikki menee joka sektorilla hyvin ja päästään kilpakentille.
 |
| Kotimäki Derby 2013 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti