Tiivis rinki, joukkue, me!

Perinteisesti ratsastusseurat toimivat tutulla kaavalla: järjestetään kisoja pienellä ydinporukalla, talkoillaan muuten (useimmiten sama porukka), järkätään muutamia heppakerhoja ja ehkä jotain pientä yhteistä tekemistä + ne sääntömääräiset kokoukset. Monelle seura on etäinen asia, taho jolta saa kilpailuluvan ja jonka nimi lukee lähtö- ja tuloslistassa oman nimen perässä. Kaikkia edellä mainittuja tarvitaan, mutta miksei toimintaa voisi viedä aidosti eteenpäin.

Taustani takia olen monesti kummastellut ratsastusseurojen asemaa lajin harrastajien sekä etenkin kilpailijoiden kesken. Olen tottunut tiiviseen yhteisöön joka kannustaa ja vie eteenpäin sekä auttaa tavoitteiden määrittämisessä, mutta ennenkaikkea myös tarjoaa työkaluja tavoitteiden saavuttamiseksi. Ratsastus on yksilöurheilu, okei, mutta ehkä juuri siitä syystä selkeä yhteisön tuki ja apu voi olla enemmän kuin tarpeeseen. Kukaan ei lopulta saisi olla yksin!

Niin. Niitä työkaluja. Mistä niitä saadaan?
Uskon ja toivon että saisimme esimerkiksi uusi vasta perustetun Salo Riding Clubin kanssa luotua valmennusjärjestelmän joka tukee sekä ratsastusta että urheilullisia arvoja. Sori SRC:n tyypit, tämä tulee taas ihan puskista.. mutta koska tunnen teidät niin hyvin tiedän että otatte asiasta kopin jos niikseen tulee. Olen alustavia suunnitelmia ja ajatuksia jo tehnyt.. tavoitteena tulevan kauden 2014 aikana saada aikaiseksi siitä perinteisestä ratsastusseuratoiminnasta erottuvaa. Vähän sellaisen "seuravalmennuksen" tapainen juttu, joita joissakin seuroissa onneksi on, mutta selkeällä ja laajemmalla pohjalla. Istutaan alas ja käydään jokaisen ratsastajan sekä hevosen/ponin tilanne läpi. Kirjataan vahvuudet ja heikkoudet ylös ja pohditaan miten niitä pystyttäisiin kehittämään tai hyödyntämään parhaiten. Ratsastetaan, otetaan mukaan teoria sekä ennenkaikkea sopiva liikuntakasvatus - se urheilu! Silloin tällöin 1-3 päivän "leirejä" joilla ehditään perehtymään asioihin paremmin, väliajalla omatoimista treeniä + normitreeniä ja tietysti kilpailua. Pääasiana se että tehdään yhdessä, ollaan yhdessä, kehitytään yhdessä ja ennen kaikkea pidetään hauskaa yhdessä. Kilpailuissa autetaan ja tuetaan toinen toisiaan! Tuollainen systeemi saadaan varmasti aikaiseksi, uskallan sanoa sitä kysymättä edes keneltäkään. Ensimmäinen haaste onkin se saadaanko ratsastuspuolelta mukaan lapsia, nuoria ja aikuisia jotka ovat valmiita sitoutumaan asian eteen? Ja puhun nyt aidosta sydämestä tulevasta halusta tehdä asioita ja sitoutua systeemin sääntöihin sekä omiin tavoitteisiinsa. Tavoitteet ovat yksilöllisiä, kaikkien tiimiläisten ei tarvitse hamuta paikkaa kansallisesta kärjetä tai edes siitä tuntumasta - jokainen asettaa itse tavoitteensa sopivalle tasolle.

Ratsastuksessa ei ole samoja ongelmia kuin monessa muussa lajissa, siis sitä että kuka spottaa lahjakuudeet ja vie ne mennessään. Meillä on Salossa upeat puitteet ja paljon osaamista, mikä muu meitä siis estää kuin me itse?

Väite 1: Hyvä yleiskunto edesauttaa parempiin suorituksiin, fysiikka kestää
Väite 2: Hyvä yleiskunto edesauttaa parempiin suorituksiin, henkinen puoli kestää
Väite 3: Hyvä yleiskunto edesauttaa parempiin suorituksiin, sosiaalinen toimiminen helpottuu

Tiivis rinki, joukkue, me!



P.S Tomas Kiviranta: meidän pitää sopia joku puheaika keskenämme, joku aika jolloin ollaan tavoitettavissa. Me soitellaan nimittäin niin paljon ristiin ettei kukaan voi edes uskoa!