Tiivis rinki, joukkue, me!

Perinteisesti ratsastusseurat toimivat tutulla kaavalla: järjestetään kisoja pienellä ydinporukalla, talkoillaan muuten (useimmiten sama porukka), järkätään muutamia heppakerhoja ja ehkä jotain pientä yhteistä tekemistä + ne sääntömääräiset kokoukset. Monelle seura on etäinen asia, taho jolta saa kilpailuluvan ja jonka nimi lukee lähtö- ja tuloslistassa oman nimen perässä. Kaikkia edellä mainittuja tarvitaan, mutta miksei toimintaa voisi viedä aidosti eteenpäin.

Taustani takia olen monesti kummastellut ratsastusseurojen asemaa lajin harrastajien sekä etenkin kilpailijoiden kesken. Olen tottunut tiiviseen yhteisöön joka kannustaa ja vie eteenpäin sekä auttaa tavoitteiden määrittämisessä, mutta ennenkaikkea myös tarjoaa työkaluja tavoitteiden saavuttamiseksi. Ratsastus on yksilöurheilu, okei, mutta ehkä juuri siitä syystä selkeä yhteisön tuki ja apu voi olla enemmän kuin tarpeeseen. Kukaan ei lopulta saisi olla yksin!

Niin. Niitä työkaluja. Mistä niitä saadaan?
Uskon ja toivon että saisimme esimerkiksi uusi vasta perustetun Salo Riding Clubin kanssa luotua valmennusjärjestelmän joka tukee sekä ratsastusta että urheilullisia arvoja. Sori SRC:n tyypit, tämä tulee taas ihan puskista.. mutta koska tunnen teidät niin hyvin tiedän että otatte asiasta kopin jos niikseen tulee. Olen alustavia suunnitelmia ja ajatuksia jo tehnyt.. tavoitteena tulevan kauden 2014 aikana saada aikaiseksi siitä perinteisestä ratsastusseuratoiminnasta erottuvaa. Vähän sellaisen "seuravalmennuksen" tapainen juttu, joita joissakin seuroissa onneksi on, mutta selkeällä ja laajemmalla pohjalla. Istutaan alas ja käydään jokaisen ratsastajan sekä hevosen/ponin tilanne läpi. Kirjataan vahvuudet ja heikkoudet ylös ja pohditaan miten niitä pystyttäisiin kehittämään tai hyödyntämään parhaiten. Ratsastetaan, otetaan mukaan teoria sekä ennenkaikkea sopiva liikuntakasvatus - se urheilu! Silloin tällöin 1-3 päivän "leirejä" joilla ehditään perehtymään asioihin paremmin, väliajalla omatoimista treeniä + normitreeniä ja tietysti kilpailua. Pääasiana se että tehdään yhdessä, ollaan yhdessä, kehitytään yhdessä ja ennen kaikkea pidetään hauskaa yhdessä. Kilpailuissa autetaan ja tuetaan toinen toisiaan! Tuollainen systeemi saadaan varmasti aikaiseksi, uskallan sanoa sitä kysymättä edes keneltäkään. Ensimmäinen haaste onkin se saadaanko ratsastuspuolelta mukaan lapsia, nuoria ja aikuisia jotka ovat valmiita sitoutumaan asian eteen? Ja puhun nyt aidosta sydämestä tulevasta halusta tehdä asioita ja sitoutua systeemin sääntöihin sekä omiin tavoitteisiinsa. Tavoitteet ovat yksilöllisiä, kaikkien tiimiläisten ei tarvitse hamuta paikkaa kansallisesta kärjetä tai edes siitä tuntumasta - jokainen asettaa itse tavoitteensa sopivalle tasolle.

Ratsastuksessa ei ole samoja ongelmia kuin monessa muussa lajissa, siis sitä että kuka spottaa lahjakuudeet ja vie ne mennessään. Meillä on Salossa upeat puitteet ja paljon osaamista, mikä muu meitä siis estää kuin me itse?

Väite 1: Hyvä yleiskunto edesauttaa parempiin suorituksiin, fysiikka kestää
Väite 2: Hyvä yleiskunto edesauttaa parempiin suorituksiin, henkinen puoli kestää
Väite 3: Hyvä yleiskunto edesauttaa parempiin suorituksiin, sosiaalinen toimiminen helpottuu

Tiivis rinki, joukkue, me!



P.S Tomas Kiviranta: meidän pitää sopia joku puheaika keskenämme, joku aika jolloin ollaan tavoitettavissa. Me soitellaan nimittäin niin paljon ristiin ettei kukaan voi edes uskoa!  

Treeniä, treeniä... kisakausi häämöttää!

Eilen pääsin itse parin viikon tauon jälkeen jälleen Anna Kärkkäisen estetreeniin Ulin kanssa. Tammahan on painonsa arvoinen kultaa ja kapasiteettia sekä sydäntä riittää enemmän kuin moni ymmärtääkään, Uli on mahtava ja rakas otus. Harva tietääkään miten hankala syksy meillä on ollut hyppyjen muodossa. Ulilta reväthi elokuun alussa kisoissa rintalihas ja tamma kielsi ulos. Ulospäin liikkeessä ei näkynyt mitään, mutta kyllähän sen tiesi että jotain on pielessä. On ottanut pirusti aikaa saada hyppyrutiinia ja itseluottamusta takaisin. Vaikka minulla joskus tuntuu ulkopuolisten mielestä olevan rajaton itseluottamus ja asenne niin sitä kyllä on nyt testattu. Tamma toimii sileällä paremmin kuin ikinä, mutta hypyt ovat olleet hakemista. Epävarmuutta, uskoisin. Nyt pari kertaa on tuntunut normaalilta - nyt on se usko palannut: hitto vie tästä tulee vielä hyvää! Kun pääsee treenaamaan vain yhdellä hevosella niin toistoja ja onnistumisia tulee auttamatta liian vähän, ottaa aikansa kun pääsee taas vauhtiin.

Kulunut kisakausi sujui näin jälkeinpäin ajatellen kohtalaisesti, ehkä jopa tyydyttävästi. Päästiin taas eteenpäin ja saatiin hyviä 110 ratoja alle sekä rutkasti kokemusta. Tuli sieltä se 120 kokeilukin suoritettua.. sehän meni alkuun hyvin, keskivaiheilla katastrofaalisesti, lopussa loistavasti. Piia Pantsun sanoin tein "Tuukat". Kyllä, sille on jo ilmeisesti oma nimitys muodostunut tässä kun Piian kanssa ollaa treenattu. Sen verran täytyy sanoa että "Tuukat" on vähentyneet viime aikoina, mistä lie johtuu. :)

Tuleva kisakausi tulee olemaan mielenkiintoinen. Meille on tulossa helmikuun alussa kauan odotettu perheenlisäys, poikavauva. Haasteita luvassa, toivotaan että kaikki menee joka sektorilla hyvin ja päästään kilpakentille.

Kotimäki Derby 2013

Salo Riding Club - uusia tuulia ja tapoja

Saloon syksyllä 2013 perustettu uusi ratsastusseura Salo Riding Club ry (toim. huom.: olen ihan rivijäsen joka aktivoituu toisinaan) aloittaa virallisesti toimintansa 1.1.2014. Uuden seuran perustamiseen vaikutti moni asia ja tapahtuma kesän sekä syksyn 2013 aikana. Ja millä tavalla uusi seura aloittaakaan toimintansa:
SALO RIDING CLUB HYVÄNTEKEVÄISYYSKAMPANJA

Olen aiemmin monesti ollut sitä mieltä että lajin kannalta olisi etua toimia isompina seuroina joilla on enemmän vipuvartta. Osin ajattelen edelleen näin, mutta takkia on täytynyt kääntää tietyiltä osin tässä kohtaa. Mä myönnän! Toisaalta pienuuskin on suhteellista. Jos yhtäkkiä ilmaantuu 100 ihmistä uuden seuran, joka ei mitään kampanjointia harrastanut, jäsenistöön niin onhan se jo aika joukko!?

Sitä tarvittavaa vipuvartta saadaan kun pystytään tekemään avointa yhteistyötä eri seurojen, tallien sekä sidosryhmien välillä. Lopulta ei ole kyse siitä ollaanko isossa joukossa "saman lipun" alla vai pienemmissä yksiköissä. Lopulta ratkaisee se miten yhteistyökykyisiä ihmisiä me kaikki olemme. Samat ristiriidat voivat yhtä hyvin olla laadukkaan yhteistyön edessä isomman seuran sisällä kuin toisien seurojen välillä.

Pienemmässä porukassa tiettyjen asioiden hoitaminen saattaa olla huomattavasti vaivattomampaa ja ilmapiiri sallivampi. Sekä pienessä että isossa seurassa on hyvät ja huonot puolensa. Toisinaan hyvät puolet voittavat ne huonot puolet. Ja päinvastoin. Kaikki on niin yksilöllistä aina!

Viime viikkoina käydyt keskustelut ja hahmotelmat uuden SRC:n toimintatavoista sekä osin tavoitteista ovat olleet valaisevia ja kannustavia. En muista koska viimeksi olisi vastaavaa fiilistä saanut - mielikuvitus heräsi jälleen henkiin ja ideoita pursuaa. Luovuus ja idearikkaus on voimavara joka ei toimi ellei asiat ole kunnossa. Itselläni oli tarkoitus, ihan jo tulevan esikoisenkin takia, pitää täysi välivuosi kaikesta ratsastukseen liittyvästä vapaaehtoistyöstä. Olen nyt hieman lipsunut tuosta ajatuksesta.. tulen siis olemaan ensi vuonna parhaani mukaan mukana kehittämässä ja tukemassa ratsastusurheilua sekä SRC:n toimintaa. Tavoite on myös kirjoittaa ajatuksia entistä enemmän. Osa vuodatuksista tulee pysymään blogissa, mutta osa saattaa päätyä eri julkaisuiden kolumneihin... jos siihen leikkiin lähden mukaan. Katsotaan.

Nyt prioriteettina on työn alla ratsastusurheilun seminaari, josta olen jo aiemmin hieman kertonutkin, ja ensi kesän kisa- ja valmennussuunnitelmat. Seminaarista saattaa tulla lisätietoa jo huomenna! On muuten mielenkiintoisia juttuja virityksessä!

Hyvää Joulua kaikille!