Tavoitteet ja unelmat toteen

Joitakin vuosia sitten kun sain nykyisen hevoseni, mahtavan suurisydämisen tammani, heitin ilmoille varsin pian sen jälkeen että haluan kilpailla vielä joku päivä 120cm tasolla. Tuossa vaiheessa takana oli ehkä joku epätoivoinen startti 60-70cm tasolla.. ja tuossa vaiheessa ratsastusta takana vaihtelevasti muutama vuosi jonka aikana hevoset vaihtuivat lähes samaan tahtiin sukkien kanssa. Ja ei, mulla ei ole mitenkään huono hygienia. Pakko myöntää, että alkuajat tamman kanssa olivat esteratatsastuksen kannalta vähintäänkin haastelliset. Puomit kolisi ja esteet kaatuili kuin tulitikkutalot. Silti tammasta oli hyvä maku, se suoritti niin suurella sydämellä ja rehellisyydellä että jaksoin uskoa ja jatkaa töitä. Meitä epäiltiin toki aika avoimestikin.. so? Ei haittaa. Sitä paremmalta tuntuu jos tavoite joskus toteutuu. Jauhot suuhun ja silleen.

Uliosa E

Sattumalta pari kuukautta sitten alkuaikojen vaikeudet saivat selitystä kun Ulin 4kk iästä noin 7v ikään omistanut Nicole otti Hollannista yhteyttä. Tammalla ei ollut hypätty käytännössä lainkaan! Nicole on kouluratsastaja joka oli vienyt Ulia kouluradoilla eteenpäin nuorten hevosten luokkiin, hän ei hyppää.. ei edes kavalettia. Myyntitallilla ammattilaiset laittoivat aika nopsaan tamman siihen 120cm kisakuntoon, tekniikkaa ei ollut toki lainkaan eikä muutenkaan valmikusia - mutta suuri sydän riitti näköjään!

Meidän yhteiset vuodet ovat olleet sellaista tasaista ja tavallaan kohtalaisen varmaa hapuilua kohti tavoitteen täyttymistä. Pikkuhiljaa tultu ja menty eteenpäin. Oikeastaan vasta viime vuonna alkoi löytyä sellaisia hyppyjä jotka valoivat betonisen uskon siihen että jopa minä selviän Ulin kanssa kohtalaisen kokoisista esteistä. Ammattilainen olisi mennyt ajat sitten isompiakin.. mutta mitä mä siitä saisin itselleni? Onni on ollut saada hyviä ystäviä, treenikavereita sekä valmentajia ympärilleen. Laaja verkosto on mahdollistanut hyvän sekä laadukkaan valmentautumisen, toisinaan on ollut vaikeampaa saada valmennukset sopimaan kaiken muun keskelle, mutta nyt on löytynyt aika hyvä rytmi ja tapa treenata. Sellainen tapa mikä pitää Ulin hyväkuntoisena. Tamma on paremmassa kunnosa kuin koskaan - siihen nyt tähtää myös ratsastaja.. ruokavalio on uusittu ja omaa treeniä muokataan pikkuhiljaa. Ehkä me ei tyydytä siihen 120cm tasoon, ehkä me halutaan vielä enemmän. Ei sekään ole täysi mahdottomuus!

No oli miten oli, nyt tuli maksettu kansallinen lupa ja tavoitteena saada kesän mittaan joitakin hyviä tasapainoisia 120cm ratoja alle. Tavallaan voisi ajatella että jokin ympyrä sulkeutui kun sain startata itselleni rakkaassa Salo Horse Show'ssa elämäni ensimmäisen virallisen 120cm radan.. ensimmäisenä vuotena AIKOIHIN kun en ollut järjestelyissä mukana. Rata oli itseasiassa ihan hyvä, pari pientä virhettä mutta paljon hyviä juttuja ja hyviä hyppyjä. Positiivista palautettakin tuli - se on aina paikallaan. Siitä voisi vaikka tässä ohimennen muistuttaa; kehukaa toisianne! Se kantaa!

P.S Riders Trophy Salo tulee pian - uusi uljas kilpailu Salossa... be there!