Uliosa E |
Meidän yhteiset vuodet ovat olleet sellaista tasaista ja tavallaan kohtalaisen varmaa hapuilua kohti tavoitteen täyttymistä. Pikkuhiljaa tultu ja menty eteenpäin. Oikeastaan vasta viime vuonna alkoi löytyä sellaisia hyppyjä jotka valoivat betonisen uskon siihen että jopa minä selviän Ulin kanssa kohtalaisen kokoisista esteistä. Ammattilainen olisi mennyt ajat sitten isompiakin.. mutta mitä mä siitä saisin itselleni? Onni on ollut saada hyviä ystäviä, treenikavereita sekä valmentajia ympärilleen. Laaja verkosto on mahdollistanut hyvän sekä laadukkaan valmentautumisen, toisinaan on ollut vaikeampaa saada valmennukset sopimaan kaiken muun keskelle, mutta nyt on löytynyt aika hyvä rytmi ja tapa treenata. Sellainen tapa mikä pitää Ulin hyväkuntoisena. Tamma on paremmassa kunnosa kuin koskaan - siihen nyt tähtää myös ratsastaja.. ruokavalio on uusittu ja omaa treeniä muokataan pikkuhiljaa. Ehkä me ei tyydytä siihen 120cm tasoon, ehkä me halutaan vielä enemmän. Ei sekään ole täysi mahdottomuus!
No oli miten oli, nyt tuli maksettu kansallinen lupa ja tavoitteena saada kesän mittaan joitakin hyviä tasapainoisia 120cm ratoja alle. Tavallaan voisi ajatella että jokin ympyrä sulkeutui kun sain startata itselleni rakkaassa Salo Horse Show'ssa elämäni ensimmäisen virallisen 120cm radan.. ensimmäisenä vuotena AIKOIHIN kun en ollut järjestelyissä mukana. Rata oli itseasiassa ihan hyvä, pari pientä virhettä mutta paljon hyviä juttuja ja hyviä hyppyjä. Positiivista palautettakin tuli - se on aina paikallaan. Siitä voisi vaikka tässä ohimennen muistuttaa; kehukaa toisianne! Se kantaa!
P.S Riders Trophy Salo tulee pian - uusi uljas kilpailu Salossa... be there!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti