Tämä tuntuu jo jopa surkuhupaisalta. Kirjoittaa tästä aiheesta, sillä pari vuotta sitten julkaisemani tekstin voisi taas kerran kopioida suoraan alle. Niin paljon on tapahtunut tällä saralla. Myös Markus Backlund jakoi Facebookissa muistionsa tuossa taannoin.. en muista miltä vuodelta se oli, vuosien takaa. Asiat kutakuinkin ennallaan. Sääli ja häpeä.
Olen pohdiskellut ratsastuksen asemaa ja tilaa harrastuksena sekä urheiluna. Muistetaan tähän väliin sen verran että hyppäsin vauhdissa 25 vuotiaana lätkäjätkänä mukaan tähän eriskummalliseen junaan. Olin harrastanut myös kaikkea muuta pallon perässä juoksemista pienen ikäni kuten meidän perheessä on ollut tapana. Jäähallit ympäri Suomen maan oli tuttuja niin pelaajana kuin tuomarina - olin nähnyt ja kokenut niillä reissuilla kutakuinkin kaiken. Tai niin kuvittelin. Hevosharrastuksen alkuvuodet harrastelin, puskailin kuten tapana on sanoa, omassa rauhassa autuaan tietämättömänä ulkopuolella väijyvästä maailmasta. En kuvitellutkaan ikinä edes kilpailevani saati lähteväni toimintaan muuten mukaan. Miten väärässä ihminen voikaan olla? Miten sen oman luonnon muka pystyisi peittämään? Kilpailuvietti ja tahto tehdä sekä olla tekemisissä ihmisten kanssa ajoi mukaan ratsastuksen eriskummalliseen maailmaan. Tällä hetkellä olen mietiskellyt vakavasti erinäisistä yhteydenotoista johtuen hyppäänkö takaisin lätkäjunaan tekemään ammattimaista työtä rakkaan lajin parissa vai menenkö mustan lampaan eli koripallon kyytiin. Toisaalta ratsastuspuoli vetää vahvasti puoleensa. Kaikkeen ei aika riitä, valintoja edessä. Tähän liittyen muuten aion järjestää "Ratsastusurheilun yhteenliittymä -foorumin" Salossa saadakseni keskustelua ja näkemyksiä avoimin mielin muilta tekijöiltä.
Mutta itse asiaan tai asian viereen. Miten vain.
Ratsastuksen ristiriitaisen asema ja rooli Suomessa on luvalla sanoen surkuhupaisa. Itse urheilumielisenä ja kilpailuhenkisenä haluaisin nähdä monia asioita niin sanotusti kärki edellä. Kilpailu ihmisten vapaa-ajasta ja toisaalta sponsoreiden rahoista sekä muiden tukiverkostojen palveluista on tällä hetkellä kovempaa kuin koskaan ennen. Samaan kilpailuun osallistuvat niin urheilu -kuin viihdeteollisuus. Oikeastaan ihan samaa kilpailua käyvät vaikkapa lehdet vs blogit, tai netti vs tv. Ihmiset ovat hyvin tietoisia itsestään ja odotukset vapaa-ajalle ovat kovat. Ei siis ole ihme että suurien haasteiden edessä pyristely on vaikeaa, mutta turhan etumatkan antaminen muille on sama kuin löyhässä hirttoköydessä roikkuminen. Hetken siinä kestää kunnes katkeaa. Kuten sanottua, tästä olen kirjoittanut niin paljon että menee toistoksi...nyt odotan mielenkiinnolla millaisia ajatuksia sekä ehdotuksia tulevaisuuteen esitetään SRL:n toimesta. Ihan pienet keinot eivät riitä. Tai toki riittävät jos halutaan pitäytyä tässä nykyasemassa. Aika usein nousee esille vertaukset milloin Saksaa, Hollantiin tai vaikkapa Ruotsiin. Vertailu on tietyssä määrin paikoillaan, mutta toisaalta se on täysin absurdia ja turhaa. Suomi on Suomi ja perinteet ovat suomalaisten. Tänne ei pysty suoraan kopioimaan toimintamallia muualta, se pitää luoda itse. Tämä pätee erityisesti ratsastusurheiluun sekä monessa mielessä myös yritysmaailmaan.. sen olen huomannut.
Tehdään me täällä yhdessä meille Suomessa olevilla parhaat mahdolliset puitteet ja edellytykset!
Kilpailujärjestelmän rakenne niin kilpailijan kuin järjestäjän kannalta
on varsin kammottava tällä hetkellä. Toivottavasti uusi työn alla oleva
järjestelmä on aidosti parempi, ettei taas vain muuteta muuttamisen
ilosta. Kilpailujärjestäjän kannalta on paljon asioita joita olen
peräänkuuluttanut liitolta - miksi turhaan tehdään järjestämisestä niin
vaikeaa ja nostetaan järjestäjien kulurakennetta. Se raha otetaan
takaisin, ehkä jopa korkojen kera, kilpailijoilta. Palaan vielä itse kilpailujärjstelmään myöhemmin.. siihen miten sitä voisi viedä eteenpäin.
Mutta summa summarum, mitä jos...
Mitä jos ulkoistettaisiin liitolta kilpailutoiminta kansalliselta tasolta lähtien? Mieti hetki ja jatka lukemista. Just wait and think.
Perustetaan uusi urheiluorganisaatio joka vastaisi kansallisista kilpailuista ruohonjuuritasolta lähtien. Tämä organisaatio toimisi liiton rahoituksella, tarkemmin sanoen 100% liiton saamasta sponsorituesta tulisi ohjata tähän tarkoitukseen. Sitähän varten sponsorit ovat, urheilua. Organisaatiolle toki olisi sallittua ja suotavaakin hankkia uusia sponsoreita esimerkiksi eri sarjakilpailuihin, finaaleihin ja muihin vastaaviin.
Urheiluorganisaatio toimisi irrallaan liiton päätöksenteosta, selkein säännöin ja sävelin. Selkeä organisaatio ja toimintatavat. Kevyempi ja helposti hallittava urheiluorganisaatio lisäisi tuottavuutta sekä tehokkuutta. Urheiluorganisaatio vastaisi mm:
- kansallisten kilpailuiden kriteereistä (järjestyspaikka / selkeä to do list)
- kilpailuiden myöntäminen
- kilpailupaikkojen ranking; vain parhaissa paikoissa kansalliset kilpailut (tiukemmat selkeät ehdot)
- sarjakilpailut ja mahdolliset lisäsponsorit
- tapahtumien auditointi
- palkintotasojen nostaminen sekä kilpailutoiminnan budjetointi
- säännöt siltä osin mikä mahdollista (muutoksia sääntöihin esim kilpailukustannuksia karsivalla tavalla jne)
- pitkäjänteisen yhteistyön luominen kilpailujärjestäjien kanssa
- jne jne
Pääpaino olisi tietysti kehittää laadukkaita urheilutapahtumia enemmän Suomeen. Eli ns nykyiset tavalliset kansalliset voisivat alkuun toimia kutakuinkin kuten aiemmin, pieniä täsmennyksiä ja tarkennuksia lukuunottamatta tietysti. Aloitetaan siitä että laitetaan huippu parempaan kuntoon, siirrytään siitä pikkuhiljaa alaspäin. Vielä ehtii!
Uskon että tähän organisaation olisi tunkua ja intoa eri ammattilaisilta. En epäile hetkeäkään!
Mitä jos uskallettaisiin ajatella rohkeasti uudella erilaisella tavalla?
Aiemmat aiheeseen liittyvät tekstit:
Ratsastuskilpailuiden tulevaisuus
Ranking järjestelmästä
Hevosurheilua(ko) Suomessa (vanha 2011 teksti)
P.S Tämä oli ihan silkkaa tajunnanvirtaa. Aihe vaihtui lennosta. Sori, tätä se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti