Olen tähän reilun 30-vuoden ikään saanut elää vakaata elämää terveyden kanssa. Silloin tällöin pientä flunssaa mutta sitäkin keskimäärin harvemmin kuin valtaosalla, näin ainakin tuntuu. Kaikenlaisia urheiluvammoja toki on ollut, mutta ne on asia erikseen.
Talven sairastelujen hoito tässä jatkuu edellee, pitkään jatkuukin. Tai no en tiedä siitä hoidosta varsinaisesti mutta lääkkeitä ainakin kokeillaan. :) Eli hermovauriot (erilaiset vikasignaalit joita hermosto välittää) ja kivut on ne joita koitetaan näin ensisijaisesti lääkitä. Lääkkeiden vaikutusmekanismi on keskushermosto.. eli loppujen lopuksi aivot. Erilaisia hermokipulääkkeitä on monia ja näitä käytetään eri tarpeiden mukaisesti. Kovin yksilöllistä mikä toimii kenelläkin ja mikä ei. Kipu ja muut ongelmat eivät ole kovin yksinkertaisia hoitaa tai lääkitä. Monet lääkkeistä ovat jollakin tapaa kytköksissä myös mielialalääkityksiin, niiden pohjalle tehtyjä tai peräti ihan samoja.
Seuraavissa kappaleissa ihan noin salamannopea ja lyhyt leikkaus näihin kokeiluihin sekä elämään niiden kanssa.
Sain jo joulun tietämillä ensimmäisen lääkkeen kokeiluun. Tähän väliin huomio, että en nyt käytä lääkkeiden kauppanimiä teksteissä ihan periaatteen vuoksi. Ennakkoluulottomasti aloin lääkärin ohjeen mukaan ottamaan lääkettä. En kummemmin ajatellut mitä suuhuni laitan, kävi toki selväksi että näiden kanssa pitää olla varovainen.. aloitus tehdään hitaasti annosta nostamalla pikkuhiljaa. Mahdollinen lääkkeen lopettaminen tehdään myös samalla tavoin. Taisi mennän noin viikko kun annos oli saatu siihen silloiseen maksimiin.. ihmettelin kun olin pinna kireällä ja päätä särki koko ajan ja väsytti jopa (silloista) normaalia enemmän. Söin jokusen viikon lääkettä että annostus tasoittuisi ja elimistö tottuisi.. niin kuulemma pitää tehdä että näkee oikeat vaikutukset. Ne viikot olin sellainen, kuten me olemme alkaneet sitä kutsua; vittumainen. Todella vittumainen. PMS-naispaholainen x 10. Helposti. Kävi ilmi että johtuu lääkkeestä, joten eikun purkamaan lääkitystä pikkuhiljaa.
Huomasin lääkkeen lopettamisen jälkeen että siitä oli kyllä ollut tiettyihin kipuihin helpotusta, mutta haitat reippaasti hyötyjä suuremmat.
Neurologi määräsi seuraavan valmisteen joka on todettu hermokipujen hoidossa oikeastaan ihan lyömättömäksi. Olin aika innoissani koska odotin niin kovin sitä hetkeä että jalat olisivat edes suurinpiirtein kivuttomat ja voisin olla kutakuinkin normaalisti. Lääkkeiden ohella jalat vaativat päivittäistä hierontaa ja muuta kikkailua.. ajattelin että josko se jäisi vähemmälle. Tämän lääkkeen kanssa asiat alkoivat hyvin eikä ollut vastaavia oireita kun edellisen. Kun parin viikon sisään annos oli nostettu siihen mitä ajateltiin alkoi muutamia muita oireita joiden takia pohdittiin onko järkevää jatkaa. Oireiden alkuperää ei voinut suoraan laittaa lääkkeen piikkiin joten jatkettiin vähän aikaa lääkkeen kanssa. Jalat olivatkin oikeastaan aika hyvät pohkeiden kipuja lukuunottamatta. Aikaa kului ja kävi vääjäämättömäksi että lääke pitää lopettaa. Tiesin että tästä voi aiheutua vieroitusoireita.. ja oi kyllä. Alasajo oli aika helvettiä. Vittumaisuus, vapina ja ahdistus kasvoi päivä päivältä. Onneksi pahimpia päiviä oli vain muutama.
Taas lääkkeen lopettamisen jälkeen huomasin että joo, oli siitä kipuihin apua... välillä sitä sokeutuu sille mikä on oikeaa ja mikä ei, mikä johtuu läkkeestä ja mikä ei. Sitä alkaa uskomaan että ei lääkkeitä tarvitse, tai oikeastaan että eihän sitä varmaan ole mitään vikaakaan.. kunnes.
Alasajon jälkeen alettiin kokeilemaan sitten vielä kolmatta.. periaate tuttu ja tässä kohtaa tiesin jo mitä voi seurata ja mitä kaikkea vaikutuksia näillä on. Kolmas lääke ei sopinut lainkaan, sen huomasin jo alkuvaiheessa. Nyt en mennyt edes maksimiin vaan lopetettiin alkuunsa.
Tällä välin toisen ihmelääkkeen aikana tulleet oireet olivat loppuneet ja sitä päätettiin kokeilla vähän pienemmällä annoksella. Meidän muistikuvien mukaan kivut olivat kohtulliset pienehköllä annoksella. Aloitin taas kerran ohjeiden mukaan ottamaan lääkettä. Nyt jostain syystä vittumaisuus ja väsymys nosti heti päätään. Samalla tuli ne samanlaiset tunteet kuin lopettamisessa. Sellaine ahdistus (jos se nyt ahdistusta on, mua ei ole koskaan ahdistanut), tuntui että rintaa painaa jokin eikä saa henkeä, huimaus ja vittumaisuus. Tuntui vain etten ole oma itseni, enkä sitä ollutkaan.
Samaan aikaan kun on ahdistunut, ilkeä ja väsynyt tiedät ettei siten saa käyttäytyä. Se ristiriita sekoittaa päätä ja väsyttää. En ole oma itseni lainkaan. Läheiset saavat siitä oman osansa. Tai lähinnä Anni-parka.
Tässä kohtaa minua ei ehkä kuunneltu ihan täysin vaan annostusta nostettiin. Olo oli aika-ajoin lähes normaali mutta monta viikkoa kului kun taisteli itseään vastaan. Taisteli sitä vittumaisuutta ja ilkeyttä vastaan kynsin hampain. Hetkittäin se sujui hyvin, sitten tuli hetkiä jolloin ei voinut itselleen mitään. Käyttäytyi eriskummallisesti ja oli vihainen, surullinen ja ilkeä. Niin ei mua. Sen jälkeen alkoi ottamaan itseään päähän oma käytös.. kiva pikku oravanpyörä kehitetty.
No lopulta tätä lääkettä ajetaan parhaillaan alas. Kun en meinannut uskoa vieroitusoireita todeksi kävin vähän lukemassa eri kokemuksia. Paras lienee se kun oikeat käyttäjät kertoivat että tämän lääkkeen viekkarit peittoavat subun viekkarit ihan leikiten. Sellasta perus mielentilan kohotusta tarjosi noi keskustelut. Lienee kuuleman mukaan mahdollista että lääke jätti "jäljen" ensimmäisellä käyttökerralla ja toisella kertaa kun elimistö sai kyseistä tavaraa se alkoi hamuamaan sitä lisää. Enemmän. Lopettelu tehdään nyt varovasti ja pikkuhiljaa. Viime viiko on olleet jotenkin erityisen raskaita fyysisesti ja henkisesti. Se ettei tunnista aina omaa itseään, se että ei kestä mitään ääniä tai elämää, se että kaikki pelot tuntuu käyvän toteen. Mitä jos tämä on totta, mitä jos olen tällainen? Sitä ei vain osaa tunnistaa omia tuntojaan tai tunteitaan. On vain kuin jotenkin nurkkaan ajettu pieni eläin joka tiedä mihin suuntaan menee. Käyttäytyy vittumaisesti, huimaa, väsyttää ja paikkoja kolottaa. Sitä tämä on ollut viime ajat... ehkä viikon parin päästä tämä lääkehelvetti on ohi ja sen jälkeen mietitään vaihtoehtoja tarpeen mukaan.
Kiva sekava pieni kirjoitus näin kesän kunniaksi. Jatketaan paremmalla materiaalilla jahka pää on selvä! :D
Vaikka viimeiset kuukaudet ovat olleet mitä ovat ja en ole kovin kiitollinen niille syille jonka johdosta tilanne on mikä on niin tiedän että ihan pian helpottaa paljon. Odotankin innolla kaikkea hyvää tulevaisuudelta! Arkea, harrastuksia, rakkautta, töitä ja uusia haasteita. Tämäkin tekee meistä lopulta entistä vahvempia. Hyvää kesän jatkoa kaikille - kyllä se vielä täältä tullaan vaikka väkisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti