En ole vuosikausiin ollut julkisen terveydenhuollon asiakkaana tai siitä riippuvainen. Työn puolesta on hyvin toimiva terveydenhuolto, enkä ole kyllä ikinä pientä kuumetta pahemmin sairastanut. Urheiluvammat asia erikseen. :)
Nyt viimeisen noin puolen vuoden aikana julkinen sektori on tullut tutuksi ja se on pistänyt mietyttämään monellakin taholla. Lähtökohtaisesti ei voi kuin olla tyytyväinen esimerkiksi Tyksin toimintaan ja siihen tasoon mikä siellä on. Vau! Sitten tullaankin sinne alkulähteille... terveyskeskuspäivystykseen. Terveyskeskuspäivystys on aiheena sellainen johon jokaisella on sanottavaa, oli niitä kokemuksia sitten itsellä tai ei. Jokainen tietää tarinoita ja kuulee juttuja. Itselläkin on ollut, myönnettäköön, vahvat ennakkoluulot Salon päivystystä kohtaan.
Tuli kuitenkin se kerta jolloin päivystystä tarvittiin. Luojan kiitos Anni pakotti ja vei minut hoitoon, yö kotona olisi ollut varmasti kohtalokas. Mutta ei ne asiat menneet ihan putkeen päivystyksessä... tästä on tietyt prosessit vielä kesken, en itse niitä halunnut oikeastaan edes laittaa eteenpäin mutta silmät aukesivat lopulta. Menimme Salon terveyskeskuspäivystykseen alkuillasta, liekö siinä seitsemän pintaan. Olin ollut jo pari päivää aiemmin Mehiläisessä lääkärissä ja taustat olivat selvillä. Ihan kamalaa jonoa ei ollut ja hoitaja otti arviointiin sekä verikokeisiin hetimiten. Olin niin sekavassa tilassa sekä heikkovointinen etten pystynyt kertomaan mitään. Tiesin kyllä mitä lääkettä olin ottanut ja koska, mutten saanut sanaa suustani. Yritin aikani, monta kertaa, mutten saanut sanottua. Anni tuli apuun. Tämän jälkeen meille löydettiin sänkypaikka ihan kivasta rauhasta, sinne mentiin odottelemaan. En tästä odottelusta ihan kamalasti muista. Muistan sen kuinka olo meni huonommaksi ja olin todella sekava. Odottelua kesti, monta tuntia. Lopulta Annin tuttu lääkäri näki hänet ja tuli katsomaan, Anni näytti kuulemma niin huolestuneelta. Pääsin tuurilla jonon ohi, lääkäriä ei ollut infromoitu minusta eikä hän tiennyt tilannetta. Jälkeenpäin kävi ilmi että minua ennen olisi ollut vielä monta potilasta... lääkäri tutki ja muutamassa minuutissa oli selvää - ambulanssi oli tilattu ja matka jatkuisi kohti Tyksiä. Itselleni ei ollut vielä kovin selvää mitä epäiltini tai mikä oli. Olin sen verran sekavassa tilassa muutenkin että annoin vain olla. Muistan kyllä ikuisesti siltikin sen hetken kun minua alettiin kärräämään ambulanssiin ja otteeni Annin kädestä irtosi, hänen ilmeensä syöpyi mieleen. En silloin vielä tietysti tajunnut, mutta hän tiesi että se saattoi olla viimeinen kerta kun näki minut sellaisena kuin olen.
En silloin vielä tietysti tajunnut, mutta hän tiesi että se saattoi olla viimeinen kerta kun näki minut sellaisena kuin olen.Tämän käynnin jälkeen olen päässyt sekä oman lääkärini että Tyksin sairaalan hoitoon, hommat sujuvat nyt todella hyvin ja sujuvasti. Oma lääkärini on kyllä ansainnut vittömät kehut ja kiitokset - hän on ottanut asian todesta ja tehnyt paljon minun eteeni. Hoitovastuu ei enää ole hänellä, mutta häneltä saa tukea tarvittaessa. Hoitovastuu on Tyksin neurologialla, jossa tutkimukset ja muut ovat hoituneet hyvin. Minut on ohjeistetty Tyksistä kääntymään heti heidän puoleen jos jotain tulee, myös päivystysaikoina. Tästä pidän kiinni.
Nyt Salon säästölistalla on terveyskeskuspäivystyksestä luopuminen. Tämähän tarkoittaisi kutakuinkin paluuta vanhaan; päivystys sairaalan hoitoon ostopalveluna. Vaikuttaisi omat kokeukset huomioonottaen melko varmasti parannukselta nykyiseen.
Yleisesti ottaen me suomalaiset voimme kyllä olla levollisin mielin, meillä ihan jokaisella asemaan katsomatta on oikeus maailmanluokan terveyhdenhoitoon ja asiantuntijoiden tutkimuksiin. Kukaan ei jää ilman - se on paljon se.
