Nyt kun ollaan suurinpiirtein päästy herpes-kohun yli on tullut tuttu puheenaihe ihmisten huulille:
ratsastuskilpailuiden hinnoittelu - kilpailemisen kalleus! Kilpailemisen kalleudesta löytyy blogista postauksia.. jo parin vuoden takaa. Samat sanat voidaan käyttää edelleen.
Tästä aiheesta olen tosiaan usein kirjoittanut ja puhunut avoimesti harrastekilpailijan sekä GP-osakilpailun johtajana. Oikeastaan tuo nimenomainen yhdistelmä tuo minulle oman näkemykseni mukaan todella hyvän kompetenssin puhua aiheesta. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kirjoittaa älyttömistä kilpailuhinnoista sekä muista älyttömyyksistä. Taas. Noh, lopulta se ei ole se ongelma. Ongelma on järjestelmä ja toisaalta myös kattojärjestö.
Olen osallisena SRL:n kilpailustragegian työryhmässä. Valitettavasti tuohon ryhmään en ole työn ja muiden toimien takia pystynyt antamaan paljoakaan. Toisaalta taas sehän on ns suuren linjan strategiaa eikä kovin lähellä konkretiaa. Siellä maalataan tavoitteet - mutta suurin työ alkaa vasta sen jälkeen. Toteuttaminen, jalkauttaminen tai miksi sitä ikinä haluaa kutsua vaatii todella jämäkän työotteen sekä hyvän suunnitelman... ja ennenkaikkea sen toimivan organisaation. Tai ehkä paremminkin hyvät resurssit. Tällä hetkellä en näe niitä resursseja.
Eli siis en nyt ala kirjoittamaan kilpailun kalleudesta vaan työstän ratkaisumallin ongelmaan. Ratkaisut vaativat priorisointia, ilman priorisointia ei ikinä saada tulosta tai kehitystä. Otan haasteen vastaan ja esittelen mallin/ehdotukset lähiviikkoina. Tuossa mallissa käsitellään kilpailutoimintaa. Liiton ohjaama valmennustoiminta ei liene todellisuudessa juurikaan paremmalla taholla. Odotan jo mielenkiinnolla keskusteluita ehdotuksiiini liittyen!
P.S Monet toisaalta kitisevät kilpailemisen kalleudesta, mutta valitsevat kaikesta huolimatta aina itse kalleimmat kilpailut? Okei, jos kisaat GP:tä vaihtoehdot on vähissä. Muilla sen sijaan on laadukkaita edullisempia vaihtoehtoja...
